Herään aamulla kännykän herätyskelloon. Torkku. Pitäis nousta. Odotan että kulta nousee. Torkku. Torkku. Torkku. Kulta huutaa kello on kahdeksan herää!
Aamupala ja riita koska ei ole aikaa enkä jaksa auttaa kultaa eväiden ja aamupalan kanssa. Katson uutiset ykköseltä.
On ruuhka ja kulta ajaa. Joskus riidellään yhä, joskus ollaan sovittu hississä. Yleensä viimeistään työpaikan hississä halataan.
Tietokone auki, työjutut auki näön vuoksi. Facebook auki, peli auki. Napu napu, työikkuna auki kun joku menee ohi. Suklaa cappuccinoa, tummaa suklaata. Joskus eväät.
Neljältä tuska on ohi ja bussilla rautatieasemalle. Sitten Alepaan ostaa suklaalevy. Junaan syömään suklaata (lakritsirae) ja pelaamaan sudokua kännykällä.
Kotiin jatkaa suklaan syöntiä, sytytän kynttilöitä. Katson Doctor Whota jos saan aikaan, tai sitten telkkaria vaan. Ja pelaan taas tietokoneella.
Kulta tulee kotiin ja puhuu puhelimessa tai kirjoitta viestejä tai menee kuntosalille.
Tulee ilta, nukutaan.
Tulee taas aamu. Ja herätyskello.
Se jatkuu aina. Viikonloppuun asti, sitten se alkaa taas. Ja taas. Ja taas. Ja taas. Taas.
Aamu, työt, suklaalevy, yö.
Välillä löydän energiaa mennä salille niinkun kulta käskee, välillä vaan riidellään siitä.
Välillä minä itken, välillä kulta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti